
Vajaa 2 vuotta sitten kävin mieheni kanssa katsomassa vastasyntyneitä koiranpentuja. Meidän ei ollut tarkoitus ottaa koiraa mutta toisin kävi. Sydämmeni suli kun näin viikon ikäisen kleinipennun. Se tunne kun tuo pieni otus makasi kädelläni... sitä ei voi kuvailla. <3
Joka viikko kävimme katsomassa tuota pientä otusta. Oli ilo ja kunnia seurata kuinka poika kasvoi ja muuttui viikko viikolta. <3
Pikkuhiljaa piti alkaa miettimään koirulille nimeä.
Kasvattajalta tuli ehdotukset Dumle, Nemo, Armani ja monia muita...
Nimi ei vaan tuntunut meille sopivalta...
Nemoa puntaroimme mutta loppujen lopuksi päädyimme Neroon.
Naurulle ei tullut loppua kun kävimme herraa katsomassa kun hän oli 5 vkoa. Mieheni tuli hieman perässä sisään. Minua oli jo tervehtinyt 3 pientä vipeltävää karvapalloa Nero ja sisarukset.. Mieheni vastaanotti 5 vkoa vanha Nero joka haukkui hänelle kuin viimeistä päivää. <3 Siinä vaiheessa ymmärsin että herralla oli luonnetta vaikka muille jakaa.
Kun herra oli 7 vkoa vanha kasvattaja soitti ja kysyi olisimmeko valmiita hakemaan Neron kotiin. Nero oli päättänyt että hän on tarpeeksi vanha jo ettei tarvitse emoaan tai siskojaan. Muut kun vielä joivat maitoa niin hän oli siirtynyt vesilinjalle. <3 Voi toista...
Kävimme hakemassa Neron kotiin. Hän oli niin pieni ja suloinen... Pieni karhunpoikanen. Kukaan ei voinut vastustaa tuota pientä karvapalloa. Meidän kissaneidoilla oli hieman miettimistä kun kotiin tuotiin pieni tehopakkaus. Cora neitokainen oli sitä mieltä että kiva ku tuli mut milloin tuo lähtee..
Oma ensimmäinen lelu oli oranssi pehmo oranki.. <3 Nero täytti 26.8 2 vuotta. Oranki on vieläkin lempilelu ja oikeastaan ainoa pehmo joka ei ole rikottu. Nykyään vaan reissussa rähjääntynyt. <3
Nero on edelleen yhtä rakas ja ollut monessa mukana. Nykyään Neron laumaan kuuluu kissaneitojen lisäksi 10kk vanha kleini poika nimeltään Zorro...
Lisää Neron,Zorron ja kissojen seikkailusta sekä meidän perheen arjesta ja näyttelyreissuista pikkuhiljaa